Saunakamari

Monet bändit omivat itselleen harjoituskämpän, josta usein tulee porukan se "oma juttu".
Saunakamarista on tullut "juttu" usealle bändille, ja paikasta melkein legenda.
Silloin, kun uutena aloittelimme soittohommia, vinttikamari toimi useimmiten harjoitustilana.
Mutta samassa talossa asui muitakin, joten päätimme hakea vähemmän häiritsevän paikan.
Vuonna 1954 rakennettuun saunaan oli kaukokatseisesti tehty eteishuone, jota heti alusta asti kutsuttiin saunakamariksi. Eihän se mikään kamari ollut, joskus harvoin taisi joku kesällä yönsä siellä viettää.
Tilavaksi sitä ei hyvälläkään tahdolla voi kutsua. Runsaat kolme metriä leveä, ja nelisen metriä pitkä. Tilaa ryösti vielä takkakivellä sijainnut Kotiliesi 40. Tarpeellinen kylminä talvi-iltoina.
Kuitenkin, ajatellen tulevaa tilat olivat ruhtinaalliset kun raahasimme Stringsin kamat kämppään. Keijolla ei paljoa rumpuja ollut, ja pienet Meazzit katosivat huoneen nurkkiin melkein tyysti. Eikä Pentin (Kyöstin) Fenderikään paljoa tilaa viennyt.
Melkein aina oli Stringsillä joitakin kuuntelijoita, mutta kyllähän sopu sijaa antoi. Kuuntelijat olivat siinäkin mielessä hyvästä, että oli pakko skarpata soittoja, ja antoihan se pientä esiintymis tottumusta. Ja kyllä sitä kritiikkiäkin tuli! Akustiikalta tuo huone on kuin tehty soittoharjoitteluun. Miksi, sitä ei vielä ole selvitetty.
Kyöstin Fenderissä oli se paha puoli, että jos maadotus ei ollut oikein päin, (töpselin piti olla määrätyssä asennossa pistorasiassa) tuli basson kieliin sähköä vaarallisen paljon.
Muistan kerran kun istuin hellan päällä, oli kesä, ja vahingossa kosketin basson kieliin, juuri kun töpseli sattui olemaan väärin päin.
Taisivat elämäni ensimmäiset discovalon välähdellä silmissäni pitkän aikaa.
Kun Keiskin yhtye raahasi kamansa kämppään alkoi olla ahdasta. Parhaimmillaan, pahimmillaan kämpässä oli: Täydet rummut, Dual Showman, isot bassovehkeet, Accusetin lauluvehkeet, urut vahvistimineen, ja viisi korstoa heilumassa.
Nyt ei ylesöä oikein paljoa enää mahtunut.
Sivuhuomiona, saunassa saunottiin vakituisesti, ei tietenkään silloin kun harjoittelimme. Saunan ajaksi raahasimme kamat pois, ettei höyry olisi tehnyt tuhojaan.
Kahdeksankymmenluvun saunakamari eli hiljaista eläkeläisen elämää. Saunaaminenkin oli toisessa päässä loppunut. Mutta yhdeksänkymmentä luvulla se koki uuden renessanssin.
Klausin kanssa teimme sille perusteellisen remontin vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäviisi. Väliseinä lähti puolittain pois. Kotiliesi oli kannettu ulos jo aiemmin. Tilaa tuli kolmasosa lisää. Seinät ja katto vuorattiin jellona levyillä, lattiaan tuli styroxit ja pontatut lastulevyt. Kämpästä tuli komea sisältä. Akustiikka ei kärsinyt remontissa.
Mutta komeutta ei kauaa kestänyt, kun piti saada moottoripyörät talveksi sisään remontoitavaksi. Tämä aiheutti vaikeuksia sovittaa soittoja ruuvaamisten sekaan.
Nyt on jälleen kämpällä uusi aika edessä, moottoripyörien ruuvaaminen siirtyy entiseen tankkihuoneeseen, ja saunakamari ehostetaan entistä ehompaan kuntoon palvelelmaan sitä tarkoitusta johon se on jo yli neljäkymmentä vuotta harjoitellut.

WILIPERI

Ruotsalon seurojen talo tänä päivänä. Hyvässä kunnossa. Vaikka ensimmäinen harjottelusessio kuusikymmentäviisi päättyi melkein katastrofiin, palasimme talolle seitsemänkymmen luvun alussa ja harjoittelimme siellä melkein koko talven. Vuokran maksoimme keikalla seuraavana kesänä. Väkeä oli niin paljon, että niillä tienesteillä muistaakseni päälystivät mineriitillä koko haussin?

Vuonna kuuskymmentäseitsemän oli "meitä" taiteilijoita iso joukko Suomen raskaassa. Raittisen Jussi kävi Öpnesissä esiintymässä koksun jämät kauluksessa. Laiskana miehenä ei viitsinyt raahata vahvistinta mukanaan, jostain oli saanut kuulla, että ainakin yksi Super Rewerb löytyisi varuskunnasta. Toki lainasin noin hyvään tarkoitukseen. Robin oli vasta tulossa Öpiksen merijalkaväkeen. Wilbergin Pertti oli kai tykistössä koska leireili Vattajalla.

Pojilla, siis Keiskin yhtyeellä oli keikka Ruotsalossa, ja sinne änkesi myös alikersantti? Wilberg.

Kyöstin mukaan fiilinki oli ollut kova!

Nyt neljäkymmentäyksi vuotta myöhemmin..... Annetaan Köpin kertoa:

"Olimma tuossa alkukesästä ( tarkemmin 12.6 ) helsingissä pari päivää ja yötä.Käytiin sitten syömässä aleksin varrella illalla, ja kun tulimme kadulle, kuulin jostakin tutun go now-kappaleensoittoa ja laulua.Menimme vastapäiseen porttigongiin ja siellähän bädi soitti ja ihmiset tanssivat innoissaan.Paikka oli Vanha Kauppakuja aleksin ja mannerheimintien välillä, tarjoilua ja kaikkia.Tunnisti jo kaukaa solistin Willbergiksi, bändi kuulosti hyvältä ja kappaleet tuttuja kuusikymmenluvulta.Tanssia retuutettiin varmmaankin puolitoista tuntia, meno oli valtava, tila pieni, mutta tunnelmallinen.Tuli kaikki tutut beatlesit ja muut sen ajan hitit ja hyvin. Pepen tunsin, en muita, rummuissa Leevi Leppänen,aivan normaali kokoonpano.Soiton loputtua jäimme ruuhkaan tanssilattialle, jolloin bändi purkautui siihe myös.en malltanut, kun Pepe tukki kylkeen, joten kysäisin, että muistatko, kun olit lohtajalla armeijassa jakävit iltalomalla laulamassa yhden bändin keikalla"?"Muistan hyvin, siitä on jo vähän aikaa", sanoi, ja katsoi pitkään ja puristi kättä.Kehuin nykyistä bändiä, joka tosiaan kuulosti hyvältä, oikealta tavalliselta kunnon orkesterilta."

Oltihin "soittajia"

Siihen aikaan oli muotia halveksia tangon soittoa, soittajia ja tanssijoita. Se oli tavatonta ”taitojen” tuhlaamista kun joutui soittamaan tangoa. Ja kun vihdoin alennuimme siihen joskus loppu-, tai alkuillasta, oli se pänttääminen soittamisen irvikuvaa. Erittäin hyviä, jopa erinomaisia soittajia olimme silloin, kun kesken tangon käänsimme sen ns. ”twist tangoksi”. Siinä korva ei levännyt. Naamat piti olla halveksivassa virneessä, ja tempo hirveä. Olihan Argentiinalainen tango, niin uskoimme, tavattoman nopeaa joten miksi emme mekin. Olimme taasen tällä mielellä Kalajoen Teatteritalolla, kun vielä harvalukuisen yleisön joukosta saapui matalan lavan reunaan romaanipariskunta. – Soittakaa tango meille,- pyysi mies. Joopa joo, virkuimme. Tästähän tulee hauskaa, vai tango. - Soittakaa oikein hitaasti, - jatkoi mies. (Siinä vasta tumpelo)… Ai että hitaasti.- Meitä pakkas naurattamaan. Mies ei luovuttanut. – Hitaasti, silloin on parempi mennä tangoa.- Piruus iski meihin. Luulimme tekevämme kunnon pilan. Kippo laski yyks…. kaaks…. kolome…. neliä….. Ja aloimme laahaamaan muka hyvääkin vitsiä. Vilkaisin lattialle, pariskunta leijui hidasta, tavattoman kaunista kuviota tyhjällä lattialla. Muut eivät olleet lähteneet tanssimaan, eivät haluneet pilata tätä näytöstä. Kaikenlaisia ”soittajia” sitä irti päästetähänki.

Miss Eleonora

Irtosolisteja vilisi kuusikymmenluvulla pilvin pimein kiusaamassa meitä, ” Minuakin säesti usein nuotilukutaidottomia tumpeloita maalaisjuntteja, jotka eivät mitään oppineet, eivätkä mitään osanneet”. Suora lainaus erään ”suuren” solistin muistelmista. Kiusaksi asti niitä oli Keiskin yhtyeelläkin. Eräs ikimuitoinen solistimme oli Miss Eleanora. Neuvostoliittolainen operettiprimadonna. Jonkin sortin kultturilähettiläs. Yxpilalaisilla oli suuri osuus Missin tänne saamiseksi. Jälleen ihmetellä täytyy, mitä me? Hänen kiertueella teimme? Kolme keikkaa siunaantui ”Ellin” kanssa. Onneksi Eleanora oli ummikko neukku, helpotti kun emme ymmärtäneet hänen kiroiluaan säestyksen tasosta. Yksi kappale oli ylitse muiden, Romanialainen kitara. Eihän kappaleessa mitään vikaa, komea tangon räppäyshän se. Vikaa oli siinä, miten se piti esittää. Missi halusi näyttämöllistä glamouria mukaan esityksiin. Hänelle ei kelvannut meidän rautakanki selässä tyyli. Kyösti sai seisoa aivan rauhassa, Keiskiä, eikä Kippoa häirinnyt Eleanoran koreografiasuunnitelma. Rexi lymyli kulissessa. Mutta Kinnunen, maalaispoika Lohtojalta pistettiin kovan eteen. Olipahan yleisöllä hauskaa. Tuskin Miss Eleanoran suunnitelmissa oli yleisön hauskuttaminen biisin aikana. Niin vain kävi. Väittele siinä tulisen brimadonnan kanssa mitä näyttämöllä tehdään? Häviölle jäät. Kun toinen väliotto alkoi Romanialaisessa, meikäläinen konttas polvillaan Urheilutalon pölyisellä näyttämöllä Neuvostoliittolaisen työnsarkari - brimadonna Miss Eleanoran edessä. Hiki tuli. Mutta saipahan yleisö nauraa…..


Tähtiä ja......

Miten tämä "tähtikultti" ilmeni noilla kultaisilla vuosikymmenillä. Nyt täytyy olla varovainen, ja muistuttaa, että nämä mielipiteet ovat vain yhden rivisoittajan ajatuksia.Muistan kun tytöt puhuivat silmät hehkuen Tapio Rautavaaran, Vili Vesterisen, Olavi Virran, Annikki Tähden jne.. vierailuista Lohtajan seurantalolla.Suuri tapaus oli Paul Anka Linnanmäellä. Huhut Elviksen massoja riehaannuttavista esityksistä levisivät radion ja lehtien kautta.Nämähän valmistelivat tietä Beatlesien hurmosliikkeelle, jonka televisio välitti ympäri maailmaa.Mutta miten kotoiset julkimot? Ne, jotka kiersivät freelancereina tanssipaikkoja?Yksi oli ylitse muiden, tai paremmin, yksi keikka. Laila Kinnusen Ruotsalon esiintyminen. Siellä oli havaittavissa tähtikultti hurmosta. Irwin muutamilla keikoilla herätti yleisössä liikehdintää. Mutta yleensä eivät nämä kiertelevät solistit tanssipaikoilla suurempia tunteita nostattaneet?Tanssi oli tärkeäintä siihen aikaan. Näin tämä täytyy muistaa?Solisteista lähes kaikki tärkeimmät kävivät vierailulla, jotku olivat sillä hetkellä listojen huipulla, mutta ei vain sytyttänyt.Mitenkä nykyään kävisi, jos joku arikoivunen lähtisi irtokeikalle paikallisen bändin kanssa? Saisiko tällainen idols julkkis massat hurmoksiin?Kun aloin pohtia tätä "tähtikulttia," yllättäen päädyin noihin päätelmiin.Taitaa olla niin, että toista on televisiossa näyttää tähdeltä kuin Välikylän Nuorisoseuran talolla?Mutta sitten se raadollisempi puoli.Paljonko tämä tehty tähtikultti on vaikuttanut tanssivaan yleisöön, siihen, että pitää olla joku elämääsuuremman kisan voittaja, jota rahalla on työnnetty eteenpäin kuin käärmettä pyssyn, ennen kuin ihmiset lähtevät liikkeelle?Tuo muutaman esiintyjän esiintuonti ja mainosrummutus ei voi olla vaikuttamatta ihmisten käyttäytymiseen. Jotain tarttis tehä!
Lähettänyt Gretsch klo 0:26 0 kommenttia

PYROTEKNIIKKAA

ordin euroviisuvoiton huumassa oppi kansa uusiosanan "pyrotekniikka" . Ihasteltiin, kun tulipatsaat syöksähtelivät näyttämöllä korkeuksiin.
Ei mitään uutta auringon alla. Keski-Pohjalaiset orkesterit ovat monessa asiassa olleet edellä kävijöitä, niin tässäkin.
Alkoholilaki oli tiukempaa tämän blogin tapahtumien aikaan, kuin nyt. Ei tullut kuuloonkaan, että soittaja olisi voinut pistää kossupullon vahvistimen päälle, varuille.
Mutta sittisooda pullot olivat sallittuja, eikä niiden sisältöön pahemmin puututtu.
Kuusikymmenluvun loppupuolella basisteilla oli Woxi buumi. Woxin nupin alle kerättiin pino kahdesantoista tuumaisia kaiuttimia jytiseväksi kasaksi. Woxissa oli myötäsyntyisenä ominaisuutena tavatonta kuumuutta hehkuvat putket. Näiden jäähdyttämiseksi oli vahvistimen päälle leikattu jäähdytysaukko, joka suojattu vankalla verkolla.
Tässä tarinassa esiintyvä yhtye oli yksi suosituimmista alueemme bändeistä.
Ja porukkaa melkein aina tupa täysi. 
Kun tupa on täysi, tulee myös kuuma, ja helposti nestevajausta. Tätä vajausta estämässä oli usein vahvistimien päällä käden ulottuvilla "sittisoodapullot". Joissakin taloissa oli näyttämöiden lattianiskat hypitty "joustaviksi", näyttämö heilui ja keinui kuin laivan kansi. Niin myös talolla, missä orkesterimme pisti parastaan.
Tätä lattian keinumista ei basistimme huomioinnut, kun laittoi nestevajauksen torjujan Woxin päälle. Olisi vaatinut tukevan alustan etteikö liikettä olisi syntynyt, kun bassokuviot kulkivat jytisten omia teitään.
Olosuhteet byroteknikan esiinmarssille olivat kaikinpuolin otolliset.
Tarina ei kerro mikä kappale oli menossa, mutta hyvä ajatella, että rockia se oli.
Kesken huiman bassokuvion päätti "sittispullo" panna maate, ja valuttaa nesteensä verkon läpi tulikuumien putkien päälle. Pyrotekninen efekti oli ollut kuulemma vaikuttava.

AIKA

Rovaniemen keikat tehty, Kippo ja Rexi jäävät hommaamaan Fordia kuntoon. Me muut lähdemme kotia kohti. Missä Keiski? Autossa varaamassa parasta paikkaa......

Meillä oli pari keikkaa Rovaniemelle. Lähdimme Rexin Fordilla ajelemaan Lappia kohti. Mukanaan Gouyntryzetori kuljetti aitoa Keiskin yhtyettä, Keiski, Kyösti, Kippo ja ak. Rexi ajoi. Sininen kärry oli perässä. Siihen aikaan oli huoltoasemilla kaikenlaisia houkuttimia, Limingan Shellillä elävä karhu.
Tähän pysähdyimme ensimmäiselle tauolle. Kahvit juotuamme venyimme autoon tarkoituksena jatkaa matkaa. Rexi nosti kytkimen, kuului sirahdus. Auto lasteineen istui siinä. Diagnoosi oli taasen helppo, vetoakseli poikki, nyt toiselta puolen. Toisen puolen akseli oli katkennut pari kuukautta aikaisemmin kovassa vauhdissa. 
Tämä akseli lopetti työnteon tauon aikana. 
Onneksi huoltoasema oli niin iso, ja hyvin varustettu, että sisältä löytyi puhelin!
Soitto Myllykankaan Penalle ratkaisi matkustuspulman. Jäimme odottelemaan ja kuluttamaan aikaa. Kyllähän siinä vähän vierähti, ennenkuin Pena ja Valiant saapuivat. 
Penan juotua kahvit jatkoimme matkaa uusin eväin, ja hyvin ehdittiin. 
Oliko aika silloin erilaista, ajankin kulumisen osalta?

13. HUHTIKUUTA 2008

Entisiä "työpaikkoja" filmaamassa

Lampin lava.
Toholammin Hukarissa. Lavalla säestimme Marionia, Hän oli sijoittunut sinä keväänä Tomtominsa kanssa hyvin euroviisuissa. Kerran kohtasimme mustan miehen joka esitteli itsensä: Mr. Zagamoi. Pesunkestävällä mustalla miehellä oli gonga rummut mukana, ja hirveä oli tempo päällä. Biisit esitteli laulamalla jotain sointukulua kappaleitten välillä, ja siitä vain kierto käyntiin. Olimmehan mekin silloin niin neekeriä, niin neekeriä.

Haapaveden Kylpyläsaari

Näinkin voi käydä. Ei kiveä kiven päällä. Haapaveden Kylpyläsaaren lavan pitäisi olla tuossa kuvassa, pitäisi, elleivät huligaanit olisi sitä polttaneet. Lavalla pelkäsimme pystyyn nostetun arkkupakastimen kokoista kappaleen toivojaa. Klaus soitti ensimmäisen keikkansa Palon yhtyeessä täällä. Pojilta unohtui kohtalonkoppa Lohtajalle kun olisi pitänyt säestää Kreivi Lingreniä. Lavasta jäi paljon muitakin muistoja, jotka painuvat hiljalleen unholaan.

Nivalan Tuiskula.

Legendaarinen Oskari Hosio piti rautaisessa otteessaan tanssipaikkaa kuusi-ja seitsemänkymmen luvuilla, ja homma pelas.

Välikylän Ns. talo.

Kun kamiina alkoi punertaa, oli sisällä lämmin!

Räyringin tanssilava.

Täällä myös soittajille tarjottiin Kruunuhäissä sahtia. Muistelisin......

Evijärven Ns.

Moneen kertaan laajennettu, ei niin kaunis talo. Joskus uutenavuotena oli väkeä niin paljon, että pelkäsimme seinien repeämistä.

Pyhänkosken ns.

Pyhäjoen rantatöyräällä. Aino Kesti piti jöötä. Talo on maalattu tänä kesänä ja muutenkin

hyvän näköisessä kunnossa.

Marinkaisten Ns.

Täällä olin viimeisellä keikalla ennen armeijaan lähtöä. Talo on hyvässä kunnossa, ja jatkuvassa käytössä.

Esse Ähtävä.

Täällä Schallerin levykaiku putosi Dual Showmanin kaapin päältä lattialle. Lujaa laatua kuvaa se, ettei laitteen toimintaan tullut mitään havaittavaa muutosta. Kaiku pysyi poissa niinkuin oli pysynyt uudesta asti.

Köyhäjoen Mäntymaja.

Kotimatkalla täältä meinasi kerran tulla vilu!

Raution NS.

Täällä olimme melkein "Beatleseja".
Vappuaamuna sain päähänpiston käydä kuvailemassa muutama vielä pystyssä oleva tanssipaikka. Toisissa vielä vierää toimintaa, ja talot hyvässä kunnossa, mutta masentaviakin näkyjä löytyi.

Sievin Lyly.

Tämän talon pihalla näin ensimmäisen kerran E-tyypin Jaguarin livenä, Ruotsiin muuttanut kävi näyttämässä kesälomalla.

Sievin Järvikylä.

Täällä Kyösti soitteli eräänä kylmänä talvilauantaina aamutossut jalassa. Järkevä jalkinevalinta.

Kangaskylän Seurojentalo.

Täällä tuli halosta. Talo on huonona. Rapistuu joka puolelta. Tuolla alempana on tarkempi selvitys tuosta halon tulosta.

Tässä oli piikkilanka aita, jonka yli menimme. Mökki, jossa hyökkäys meitä vastaan suunniteltiin, näkyy vielä olevan hengissä. Aita on purettu.

Ei taida sen aikaisia asukkaita olla edes elossa, olivat kai iäkkäämpää porukkaa kuin me?

Murasjärven Harjulinna.

Huonona. Täällä Badding lymyili kulisseissa kun olisi pitänyt esiintyä. Ei käynyt kateeksi porukan soittajia.

Forsbyn lava on jyrkkärinteisen mäen päällä, kytkimet valittivat keikka-autoissa kun piti raahata raskasta lastia mäen päälle.

Lava on sisältäkin hyvässä kunnossa. Aikoinaan erittäin suosittu tanssipaikka.

Forsby nimisiä paikkoja on ainakin kaksi.  Toisessa sijaitsee aikoinaan, ja miksei nytkin vielä suosittu tanssilava. 

Täällä oli aina pajon väkeä, siistiä suomenruotsalaista porukkaa.  Kyllä kelpas soitella.